keskiviikko 29. maaliskuuta 2006

Puolikas

Tänään oli trapetsitaiteilijan paha päivä. Trapetsitaiteilijasta laulaa Itkevä tyttö, aika osuvaa sekin. Ei taida tuo linkki vain toimia, minne lie bittiavaruuteen ovat pojat kadonneet.

Aamulla pääsin parkkipaikalle ja sitten tipahti taivas niskaan. Tulin takaisin kotiin. Mies haki puolikkaan tabletin (tällä kertaa oli lievempi tapaus) ja peitteli minut nukkumaan. Herätti puolen päivän aikaan.

Ei. Ei enää tätä. Miksi minä.

Päätän aina kaataa ne tabletit pois, en kaada, ja sitten käy näin. Onneksi ei usein. Se purkki on ollut minulla vuoden ja vajentunut kai viiden tabletin verran. Silti. Siinä on viisi liikaa.
Entä jos tämä on muuttumaton olotila? Että ensin on hetken hyvää ja sitten kaikelta putoaa taas pohja?

Minä niin haluaisin että kaikki olisi niin kuin ennen.

sunnuntai 5. maaliskuuta 2006

Sikanopee

Kuuntelin tuossa kaulahuivia neuloessani puolikorvalla iltauutisia. Viimeisenä aiheena oli suomenkielen opetus, ja sen loppulauselmana toimittaja totesi että "nuorison mielestä slangi-ilmaisut ovat tulleet puheeseen jäädäkseen, ja niitä pitäisi saada käyttää myös ainekirjoituksessa."
Höristin korviani. Että mitä? Seuraavaksi kai saamme lukea lehdestä, että slangi-ilmaisut sekä puhekieliset ilmaukset on hyväksytty äidinkielemme virallisiin muotoihin.

Ois se niinq ihq... Joopa joo.

Siinä vaiheessa tämä yksilö täällä lakkaa tajuamasta mistään mitään. Ryhdyn virallisesti antiikiksi, kuten veljeni minua vuosia sitten vähemmän mairittelevasti kutsui. Ollaan sitten antiikkia. Antiikki on ihanaa.

perjantai 3. maaliskuuta 2006

Joku tuntee minut

Bussissa katosi taas ajan- ja paikantaju. Istuin puolitäydessä bussissa, napit korvissa ja kuuntelin jotain, olisiko ollut Viikatetta. Yhtäkkiä havahduin. Ei harmainta aavistusta missä olin hetken verran ollut. Poissa, muualla, kaukana. Pelottavaa.

Vaikea sanoa, miten tuollaiseen "hetkinen, häiriö kansainvälisessä linkkiyhteydessä" tilanteeseen pitäisi suhtautua. Toisaalta siinä ei ole mitään outoa, olen aina ollut eräänlainen narkoleptikko. Putoan pois tilanteesta, ajasta ja paikasta. Toisaalta se kuulostaa todella omituiselta. Ehkä en suhtaudu siihen millään tavalla.

---

Olin kai hetken onnellinen tänään. Tiedän, että voisin olla onnellinen suuremman osan ajasta, jos myöntyisin paremmin tietävien tahtoon. Ei se kuitenkaan olisi oikeaa. Synteettistä onnea, kuten minulle sanottiin. Aika osuvaa.
En minä halua olla onnellinen, sillä se ei ole luonteenomainen olotila minulle. Enimmän osan ajastani olen tyytyväinen olooni, onnellisuus on harvinaista. Ajatus jatkuvasta onnellisuudesta on vieras. Vähän kuin toivottaisi jonkun muun tervetulleeksi päänsä sisään. Huh. Haluan olla oma itseni, oma omituinen, puolineuroottinen, skitsahtava itseni.
Jos se ei sovi teille, menkää muualle. Hus pois.

---

Kaverin kanssa tuli juoruttua eilen puhelimessa. Tekee hyvää puhua ihmiselle, jonka tietää olevan samalla aaltopituudella ja joka tietää elämäni menneistä päivistä jotain. On hyvä puhua sellaisen kanssa, joka on nähnyt minut heikkona hetkenä itkemässä jätetyksi tulleena, jonka kanssa on viettänyt krapulapäivää samalla vuodesohvalla maaten ja huttua jutellen, jonka kanssa on puhuttu maailma halki poikki pinoon.
On sellaiselle tyypille nimikin. Sellaisia kutsutaan sanalla ystävä.