Kello huitelee puoli kolmessa i.p., enkä kykene vieläkään toimimaan mitenkään järkevästi. Pitäisi koota talvivaatteita pahvilaatikkoon, jotta ne voisi illalla viedä uuteen asuntoon, mutta sen sijaan istun tässä ihmetellen uskaltaako kuitenkaan, kun ulkona näyttää ihan lokakuulta. Jos kesä onkin peruttu ja sen sijaan onkin siirrytty suoraan syksyyn?
Pohdin tuota melkein vakavissani. Olen sellaisessa tilassa (oikeammin sanottuna me molemmat olemme) että isännöitsijäkin taisi säikähtää kun tuli tätä asuntoa katsomaan. Olin kahdeltatoista lähdössä lähikauppaan hakemaan maitoa jotta saataisiin aamukahvi. T:lle jotain huudellen avasin oven jonka takana seisoi isännöitsijä joka ei ollut ehtinyt vielä soittaa kelloa. Siinä sitten seliteltiin puolin ja toisin kaikkea, minä tukka pörrössä ja silmät rähmässä, T muuten vain pöllämystyneenä ja isännöitsijäkin varovasti kyseli että sopiikohan nyt tulla tarkastamaan asuntoa...
Mutta kaupassa oli kivaa kun ei tarvinnut kääntää valuuttoja ja pohtia että mitähän tuossa lukee ja mitä tuo kassa sanoi äsken?
Olimme siis Pietarissa torstaista sunnuntaihin ja kotiuduimme aamuyöllä klo 4.00. Kyseessä oli Aikamatkat Oy:n järjestämä kulttuuri- ja bilematka, tosin jätimme sen pirskepuolen vähän vähemmälle mutta mielenkiintoista oli siitä huolimatta. Reissu oli hyvä ja edullinen (yhteensä n. 240e/naama/neljä vuorokautta), sisälsi kaikenlaista venäläisestä saunaversiosta Eremitaasiin.
Hotelli oli hyvä, saatiin lämmintä vettäkin, mikä kuulemma ei ole aina itsestäänselvyys. Museot ja muut nähtävyydet olivat mielenkiintoisia, vodka halpaa (mutta sitä ei ostettu), katukyltit käsittämättömiä (osaan sanoa venäjäksi "kiitos" ja tunnen muutamia kirjaimia), ihmisiä oli paljon ja liikenne hirveää. Kävelimme liikennettä uhmaten viiden kilometrin mittaisen pääkadun Nevski Prospektin päästä päähän kun tulimme Eremitaasilta hotellille. Toinen vaihtoehto olisi nimittäin ollut tutustuminen Pietarin metroon, ja puutteellisen kielitaidon takia päätimme jättää sen toiseen kertaan. T puhuu vähän venäjää, minä en lainkaan.
Väsymys puolestaan johtuu puhtaasti siitä, että paluumatkalla oli pientä ongelmaa kun ensimmäiseen bussiin tuli pientä teknistä vikaa ja vara-autoa odoteltiin kolmisen tuntia. Vara-autossa puolestaan oli hiukan heikot iskunvaimentimet, joten se piti vaihtaa Viipurin jälkeen toiseen, jota ei onneksi tarvinnut odotella kuin parikymmentä minuuttia. Venäjän rajan tullivirkailijat odotuttivat meitä tahallaan, mutta tullit ja rajamuodollisuudet selvitettiin tunnissa. Alkuperäisen ohjelman mukaan meidän piti olla takaisin klo 23, mutta näistä ongelmista johtuen olimme perillä neljän aikaan aamuyöstä. Hyvinkäällä pysähdyttiin vielä, ja sen jälkeen sai vähän nukuttua. Bussi jätti meidät tänne matkan varrella, mutta puolisen kilometriä piti silti kantaa matkatavaroita ja tuliaisia. Neljän jälkeen pääsimme viimein nukkumaan, heräsimme puoliltapäivin. Aivot ovat jokseenkin hitaalla vaihteella, ja illalla pitäisi vielä mennä siivoamaan se uusi asunto.
Tuomisina toimme pari pulloa venäläistä samppanjaa (sovetskoje shampanskoje) ja muutama oluttölkki sekä kaksi kartonkia tupakkaa. Samppanja jää itselle, tupakat menevät tuliaisiksi samoin kuin olut. Olut on oikeastaan vitsi; isä ja veli ostavat aina pullon pari erilaisia oluita, joten ostin heille huvikseni venäläistä olutta muutamaa eri sorttia tölkin per naama… Tupakka puolestaan oli niin halpaa (noin 5-7e/kartonki) että sitä piti tuoda yhdelle kaverille ja T:n enolle tuliaisina.
Shampanskojea halusin ostaa ihan vain huvin vuoksi, kun joskus voisi olla ihan kiva tuollainen kuohuviinipullo ("oikeaa" samppanjaahan voi olla vain se Ranskan Champagnessa valmistettu). Toinen oli muuten vaaleanpunaista.
Rahaa ei muuten mennyt liikoja, pikaisen arvion mukaan rahaa meni 100e ja meitä oli kuitenkin kaksi sitä kuluttamassa neljän päivän ajan.
Lopputulemaksi reissusta voisin todeta, että toisenkin kerran voisi lähteä.
