EV/K

Viikonloppuna olisi tiedossa kisat. T arvioi yhden auton olevan suunnilleen kisakelpoinen, joten ohjelmassa on kaksipäiväinen kisahässäkkä. Kaksi päivää on vähän liikaa, jos minulta kysytään, mutta niinhän ei tapahdu. Pidän enemmän yksipäiväisistä, vaikkakin ne tuppaavat venymään pitkälle iltaan. Pidän myös pienemmistä "kyläkisoista" joissa ei ole liikaa lähtöjä. Nämä seikat ymmärrän; niiden ansiosta katselu- ja varikkoaika jää siedettävän mittaiseksi. Tämähän on pääteltävissä ihan maalaisjärjellä. Minua ei vielä ole aivopesty kolmipäiväisten maraton-kisojen ystäväksi.

Sen sijaan aivopesu on onnistunut siinä, että mielestäni kiinnostavin luokka on evk eli etuveto/kardaaniluokka. T harrastaa vain kardaanivetoisia autoja, ja on ilmeisesti onnistunut aivopesemään minutkin niiden ystäväksi. Huolestuttavaa. Ennen T:n tapaamista en tiennyt edes moisten luokkien olemassaolosta, hädin tuskin tiesin koko JM-kisoja. (Tiesinpäs, siltä tiedolta ei voi välttyä jos on syntynyt ja kasvanut siellä missä minä, mutta sen enempää en ollut kiinnostunut.)

Lauantaina pääsen taas kisakuvaajaksi. Minusta on kehittynyt kohtuullisen hyvä käsivaralta videoija; äärimmäisen harvoin saa tuettua edes kyynärpäätään mihinkään kun kuvaa. Kamerana on tavallinen digikamera jolla pystyy kuvailemaan muutaman minuutin videoita, joten kuvanlaatu ei hirvittävän hyvä ole, mutta eipähän ainakaan kuva yleensä hypi ja sitä kautta käy entistä huonommaksi.

* * *

Olen oppinut työtehtävät sen verran hyvin, että nyt pystyn tekemään hommat itsenäisesti, ilman että tarvitsee jatkuvasti kysellä ja varmistella. Töissä tulee myös liikuttua paljon. Osa työstä tehdään tietokoneen ääressä, mutta loppuosa sisältää valtavasti kävelemistä paikasta toiseen, ja noin puolet tietokonetyöskentelystäkin tapahtuu kannettavan avulla varastossa niin että kone on hyllyssä tai kärryissä ja siinä seisaaltaan naputellaan tiedot järjestelmään.
Eipähän tuo takamus pääse leviämään entisestään...

Nyhjäys

Nettiyhteys on juonitellut muutaman päivän. Yhtäkkiä vain lakkasi toimimasta. Mitään selkeää vikaa ei löytynyt, ip-osoitteetkin purkki osasi hakea mutta eipä vain yhteys toiminut, ei sivu avautunut. Tänään sitten minulle selvisi että kyllä se ylimääräinen adsl-purkki on vaatehuoneessa, joten tuuppasin sen piuhojen väliin, käskin hakea ip-osoitteet ja muut sälät ja katso! yhteys palasi.
Sikäli mielenkiintoista että aikaisempi purkki toimi ihan hyvin, ja sitten yhtäkkiä vain lopetti toimintansa. On se kyllä tehnyt sen kerran ennenkin. Jos se on osa-aikaeläkkeellä?

T oli jotenkin salamyhkäinen tänään, kun yritin soitella sille. Oli kuulemma maailmalla, minä olin töissä. Ihmettelin että mitähän kummaa se oikein toimittaa. Mieleen tuli että jotain se nyt on ostamassa, ihan varmasti. Autoa, oli seuraava arvaus. Arvasin oikein. Se oli mennyt ostamaan auton; kullanvärisen Toyota Corollan vuosimallia 2001. Ei sitten ollut tullut sanoneeksi minulle siitä mitään. No, omatpahan ovat rahansa, ja T:han sitä autoa enemmän kaipaa kuin minä. Minulle riittää jos pääsen kerran viikossa käymään kaupungissa, ja kyydissä kun istun, on ihan sama onko alla Corolla vai Hiace. Hiace on ollut käyttöautona tässä viimeisen puoli vuotta, kun edellinen Corolla jätti tienposkeen, ihan kirjaimellisesti. Mouhijärvelle jäätiin.
En minä juurikaan aja; ei ole tarvetta. Harvoin tulee mentyä minnekään autolla, ja silloin T ajaa ja minä istun kyydissä; vielä harvemmin tulee lähdettyä yksin minnekään. Ei vain ole mitään minne mennä. Tampereella menin aina bussilla, ja täällä taas asumme ihan kylän keskellä, joten joka paikkaan pääsee kävellen, myös töihin. Töihin on sellainen vajaa kilometrin matka, hullu kai pitäisi olla että autolla viitsisi kulkea.

Työt ovat ihan kivoja. Ei mitään yksitoikkoista "kymmenen samaa tehtävää tunnissa" vaan jotain missä saa käyttää aivojaankin. Jonkin verran päätteen ääressä istumista, melko paljon kävelyä hallissa edes takaisin: aina jotain jää. Isossa hallissa on pitkä matka joka paikkaan.