sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Jujua

Nyt kun alkaa tämä yleinen tympiminen helpottaa (välillä veetutti niin ettei veri kiertänyt), niin seuraavaksi sopiikin upota kaavakirjojen ihmeelliseen maailmaan. Odottelun jälkeen sain kirjastosta varaamani JUJU - erilainen lastenvaatekirja -teoksen. Viikon verran olen sitä pyöritellyt käsissäni milloin olen ehtinyt, ja tänään piirustelin maatuskamekon ja raglanhihaisen tunikan kaavat. Saa nähdä milloin saan kaiveltua kankaat noihin, tai ommeltua, mutta onpahan ainakin kaavat. Hiukkasen kyllä mietityttää mahtaako noista tulla kovinkin väljiä Isosiskolle - piirsin pienimmän koon eli 90cm, joka näyttää sekin niin isolta mallia kesäheinä olevaan lapseen verrattuna. No, jos tulee telttoja niin annetaan eteenpäin.

Missähän välissä sitä ehtisi ompelemaan?

torstai 15. huhtikuuta 2010

Puuh. vol. 2

Viikko sitten meille pesiytyi jokin basilisko, jota on yritetty nujertaa neljän hengen voimin. Perjantai-iltana Isosisko kieltäytyi iltapuurosta ja -viilistä, alkaen hetkeä myöhemmin oksentaa. Lauantai meni samoissa merkeissä, lisäksi Pikkuveli kehitti tavan heti syönnin jälkeen lurauttaa ripalit vaippaan. Sunnuntaiaamuna allekirjoittaneen vatsaa väänsi, ja ensimmäisen kerran mikään pysyi sisällä vasta neljän jälkeen iltapäivällä. Meininki oli sohvallamakuuta, silloin kun ei istunut vessassa pesuvati sylissä. Ei paljon lisättävää. T oksensi muutaman kerran mutta se ryökäle selviää näistä aina helpolla. Saattoi jopa syödä välissä. Minä join vettä ja päärynäsekamehua. Maanantaina oli hontelo olo. T hoiti lapsia, minä koomailin milloin missäkin. Koko viikolla olen syönyt pari voileipää, kaksi karjalanpiirakkaa, paljon vettä, vähän mehua ja suklaata. Ruoan näkeminen yököttää, ja ajatus syömisestä myös.

Isosisko oksentelee edelleen öisin, ei suostu juomaan eikä syömään, ja ripuloi satunnaisesti. Käytettiin sitä jo eilen varalta päivystyksessä, kun alkoi nuupahtaa. Ei vielä mitään hälyttävää. Tänään olen syöttänyt sille rusinoita, sillä niistä A) saa energiaa ja B) tulee taatusti jano. On se vähän nyt juonutkin. Ihan hyvä lääkäri oli muuten, mutta mikä ihme sen sai kuvittelemaan että lapsi, joka ei todellakaan suostu juomaan, suostuisi juomaan jotain ripulijuomaa? Hoitaja antoi pakkauksen mukaan, ja kokeilun jälkeen tulos oli lisää siivottavaa oksennusta. Jepjep. Annetaan rusinoita, ehkä sitten menee vettäkin. Pitää käydä ostamassa vesimelonia, sitä tuo lapsi on ennen ainakin syönyt. Kauanko se voi elää rusinoilla, juustolla, tuorekurkulla ja vesihuikalla?

torstai 8. huhtikuuta 2010

Puuh.

Jos nätisti sanoo, niin olen vähän väsynyt. Jos sanoo vähän rumemmin, niin olen ihan he*in uupunut. Ei vain jaksa enää, mitään. Siitä tämä hiljaiselo. Kun ei ole kivaa sanottavaa niin jätän väliin. 

Ei kukaan haluaisi ostaa aamukuudelta kukkuvaa vauvaa ja koko valveillaoloaikansa uhmakiukkuilevaa ja/tai mustasukkaisuuskiukkuilevaa parivuotiasta? Kaupan päälle saa miehen joka on kyllästynyt väsyneeseen vaimoon.