tiistai 12. lokakuuta 2010

Minä itte

Maailmani-blogista bongattua:

Silmien väri: vihreä
Hiusten väri: tummahko ruskea
Oikeakätinen vai vasenkätinen: oikeakätinen
Horoskooppimerkki: kalat
Jokin huono ominaisuus: pitkävihaisuus
Jokin hyvä ominaisuus: uskollisuus

SUOSIKKEJA
Väri: punainen ja vihreä
Karkki: suklaa
Juhlapyhä: ei todellakaan mikään - inhoan kategorisesti kaikkia pyhiä
Ruoka: kanakookospata kaverin reseptillä
Bändi: CMX, Zen Café, Happoradio
Viikonpäivä: perjantai

OLINPAIKASTA JA MUUSTA
Mitä ikkunastani näkyy: takapihan aita, ks. BONUS*
Musiikki, jota soitan jatkuvasti: Samuli Putron Elämä on juhla -albumi on viimeksi pyörinyt jatkuvasti
Mitä päälläni on juuri nyt: repsahtanut velourpusero ja vielä repsahtaneemmat kotihousut, villasukat

OLENKO KOSKAAN...
...suudellut ventovierasta ihmistä? olen
...rikkonut lakia? juu
...ollut televisiossa? en (olin kyllä jossain Ilosaarirock-lähetyksessä mutta se taisi olla vain nettilähetys)
...varastanut kaupasta? en
...toteuttanut unelman? varmaankin
...satuttanut jotakuta? (jos tarkoitetaan henkisesti) kyllä - ja olen niin paha ihminen että tarkoituksella, enkä kadu vieläkään

JUURI NYT
Mieliala: veetuntunut, paloi proput päivällä mukuloihin ihan täysin
Aika: 20:13
Huulipuna: en käytä
Suunnitelma: (lähitulevaisuudelle seuraava:) jos nyt saisi tuon naamiaispuvun proton ommeltua

*BONUS:
Meillä näytti (ja näyttää edelleen, myös lumi on maassa) ikkunasta katsottuna tältä tänään, kuva otettu joskus yhdeksän jälkeen aamulla:

perjantai 8. lokakuuta 2010

Elonmerkkejä

Meillä on kollektiivinen tauti- ja sairaalasyksy menossa.
Itse alan jo palata normaalikuosiin siinä mielessä, että sain viimeinkin varattua ajan ihotautilääkärille, joka pani kortisonit ja perusvoiteet uusiksi ja kirjoittipa vielä antibiootit kaulassa rehottaneelle ikävännäköiselle läiskälle. Totesi että onpa pahasti tulehtunut ihottuma sulla siinä. Minä että enpä ole huomannutkaan, mitä nyt pari kuukautta raapinut öisin (ja joskus päivisinkin) ihon rikki puolen kämmenen kokoiselta alalta ja kironnut kun suihkussakäynti kirveltää ihan sairaasti. Laita itse shampoovaahtoa avohaavaan jos et usko. No, antibiootit ovat ilmeisesti purreet ja nyt pystyy jo päätä kääntämään ilman että tulee tunne nahan irtoamisesta, ja kolmosluokan kortisoni on purrut käsi-ihottumaan, joten elämä alkaa omalta osalta kääntyä voiton puolelle useiden kuukausien kitumisen jälkeen.
Olihan se aikomus varata lääkäriaika jo aikaisemmin, mutta on aika mennyt nopeampaa kuin perässä pysyy. Mies on potenut omia terveydellisiä ongelmiaan ja ensi viikolla sillä on aika taas yliopistolliseen, onko tilanne muuttunut ja jos on niin mihin suuntaan. Tyttö odottaa aikaa lastenneurolle puuttuvan puheen vuoksi, lähete saatiin yksityiseltä puolelta hieman nopeammin kuin neuvolasta - siellä on seurattu jo vuosi, vielä seurattaisiin muutama kuukausi ennen lääkäriaikaa, jossa tehdään päätös että jatketaanko seurantalinjalla vai pannaanko lähete eteenpäin, ja meillä niin sanotusti meni hermot siihen seuraamiseen. Mitähän seuraamista siinä on, jos kohta 2,5v ei sano vieläkään yhtään oikeaa sanaa? Lähimmäksi päästään hokemalla mum-mum-mum joka joskus kuulostaa sanalta mummu - ja sitä myös tarkoittaa. Sitten on titi ja pipi. Yksityiseltä puolelta löytyi onneksi lastenlääkäri. Lääkäri totesi ettei näin pikaisesti löydä tytöstä mitään vikaa, joten laittaa eteenpäin, kun yliopistollisessa on paremmat laitteet testata kuulon toimintaa ja muuta. Sanoi että voihan se olla että koodistoon on kirjoitettu hitaampi aikataulu, eikä mitään muuta ole vialla, mutta sittenpähän se selviää ja helpompi on olla kun on tietää sen. Aivan! Ensimmäinen ihminen terveydenhoidon puolelta muuten joka ymmärsi sen, että me vanhempina haluamme saada mielenrauhan tämän asian kanssa. Ei siinä paljon auta neuvolantädin "kyllä se puhe sieltä tulee" vakuuttelut - kun kukaan ei ole edes viitsinyt kurkata tytön suuhun että onko se rakenteeltaan normaalin näköinen. Lääkärikin tätä hämmästeli kun sanoin että olet sitten ensimmäinen joka sinne katsoo poislukien hammashoitaja joka laski hampaat... Että ei ole liikoja tutkittu, on vain seurattu.
Poika on ainoa terveiden kirjoissa. Onneksi edes joku. Oppi eilen pudistamaan päätä kun halusi kertoa että ei halua. Kysyttiin että menetkö potalle istumaan. Katsoi hetken ja pudisti päätään tarmokkaasti. Siskoaan matkii, sisko oppi tuon kesän mittaan. Nyt siihen on tullut tytölle kaveriksi "eeee". Tulee selväksi ettei halua.
Isosisko on kaiken muun hauskan lisäksi oppinut avaamaan liesisuojan lukituksen, vaikka minä olen käsittänyt että sen pitäisi estää lasten pääsy hellan nappuloihin. Saan harmaita hiuksia tuon tytön takia, millä ihmeellä sen ritilän lukitsee niin ettei sitä avata sillä aikaa kun selkäni käännän?
Semmoisia meille. Ihmettelen itsekseni mihin se kesä meni, vastahan oli heinäkuu ja helteet, ja nyt ei ole puissa lehtiä kuin pari harvaa. Joku varasti sen kauniin syksyn. Ehkä pitää väsätä oveen syyskranssi ja hakea ruukkuihin kanervia. Antaa periksi pimeälle ja sytyttää lyhtyihin kynttilöitä.